Keltainen tee on valkoisen teen ohella harvinaisin ja kallein teelaatu. Keltainen tee
valmistetaan samaan tapaan kuin vihreä tee, mutta kuivatusvaihe on hitaampi ja muutenkin
prosessi on hieman monimutkaisempi. Muista teelaaduista se poikkeaa
käsittelyn osalta siten, että heti keräämisen jälkeen teenlehdet
laitetaan pimeään ja hapettomaan tilaan, jossa ne
saavat keltaisen värin. Usein osa lehdistä on myös kevyesti
paahdettu. Lehtien väri vaihtelee keltaisesta kellanruskeaan. Nykyään vain hyvin harvat
teemestarit osaavat valmistaa oikeaoppista keltaista teetä.
Keltaista teetä valmistettaessa kosteiden teelehtien annetaan seistä hapettomassa ja
pimeässä tilassa, jossa ne saavat keltaisen tai kellanruskean värinsä. Sen jälkeen lehdet
kuivatetaan ja pakataan – tosinaan osa lehdistä myös paahdetaan kevyesti.
Keltainen tee ei ole erityisen hapettunutta ja tämä on aistittavissa sen maussa. Siinä ei
ole vihreän teen tyypillistä ruohoista aromia eikä kitkeryyttä. Sen sijaan keltaisen teen maku
on makeahko, lempeä ja pyöreä. Juoma tuottaa kurkkuun raikkaan ja viileän tunteen.
Joillekin ihmisille vihreä ja musta tee aiheuttavat vatsavaivoja. Keltainen tee on tällöin
hyvä vaihtoehto kokeiltavaksi. Sen lisäksi, että keltainen tee on vatsalle hyväksi siinä on
runsaasti vitamiineja ja hyödyllisiä hivenaineita.
Historiallisesti keltainen tee juontaa juurensa 600-luvun Kiinaan. Teelaadun
valmistusprosessi hiottiin huippuunsa myöhemmin Ming-dynastian aikana (1386-1644). Myös
nykyään keltainen tee on kiinalaisten teeharrastajien suuresti arvostama, mutta
harvinaisuutensa ja kalliutensa vuoksi teelaatu ei ole koskaan saavuttanut suurta suosiota
maailmalla.
Keltaista teetä hauduttaessasi ole tarkkana. Sitä ei saa liottaa liian pitkään eikä liian
kuumassa vedessä. Älä kaada lehtien päälle kiehuvaa vettä. Noudata kunkin teelaadun
kohdalla sille tarkoitettua haudutusohjetta. Muuten et pääse nauttimaan kaikista keltaisen
teen lempeistä aromeista. |
